selvä

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: selva

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *selvä. Related to Ingrian selvä, Karelian selvä and Kukkuzi selvä.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈselʋæ/, [ˈs̠e̞lʋæ]
  • Rhymes: -elʋæ
  • Syllabification(key): sel‧vä

Adjective

[edit]

selvä (comparative selvempi, superlative selvin)

  1. clear (not dark or obscured; of more abstract concepts; see usage notes)
    Synonym: (see usage notes) selkeä
  2. clear, plain, lucid (free of ambiguity or doubt; easily understood; of more abstract concepts; see usage notes)
    Synonym: (see usage notes) selkeä
  3. clear, unmistakable, obvious, evident
    Synonyms: selkeä, ilmeinen, kiistaton
  4. clear, free (unobstructed, free of obstacles)
  5. sober (not under the influence of alcohol or other intoxicating substances)
    Near-synonym: raitis
  6. clear, distinct (well-marked)
  7. clear (able to perceive clearly)
    Synonym: (see usage notes) selkeä
  8. clear (easily or distinctly heard or perceived)
    Synonym: (see usage notes) selkeä
  9. clear (without diminution)

Usage notes

[edit]

selvä and selkeä are partly synonymous, but there are some distinctive senses as well. A good article (in Finnish) can be found on this topic on Kotus's website. In summary, selkeä is used of things which have an observable structure, e.g. selkeä taivas (clear sky), whereas selvä is generally used in abstract contexts, e.g. tehdä selväksi (to make clear). There is a wide overlapping area, e.g. a thought may be both selkeä and selvä. Sometimes the difference is a matter of convention, e.g. reitti on selvä means that a route is clear of obstacles and reitti on selkeä means that the route is easy to grasp because it is straightforward or well marked.

Declension

[edit]
Inflection of selvä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative selvä selvät
genitive selvän selvien
partitive selvää selviä
illative selvään selviin
singular plural
nominative selvä selvät
accusative nom. selvä selvät
gen. selvän
genitive selvän selvien
selväin rare
partitive selvää selviä
inessive selvässä selvissä
elative selvästä selvistä
illative selvään selviin
adessive selvällä selvillä
ablative selvältä selviltä
allative selvälle selville
essive selvänä selvinä
translative selväksi selviksi
abessive selvättä selvittä
instructive selvin
comitative selvine
Possessive forms of selvä (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative selväni selväni
accusative nom. selväni selväni
gen. selväni
genitive selväni selvieni
selväini rare
partitive selvääni selviäni
inessive selvässäni selvissäni
elative selvästäni selvistäni
illative selvääni selviini
adessive selvälläni selvilläni
ablative selvältäni selviltäni
allative selvälleni selvilleni
essive selvänäni selvinäni
translative selväkseni selvikseni
abessive selvättäni selvittäni
instructive
comitative selvineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative selväsi selväsi
accusative nom. selväsi selväsi
gen. selväsi
genitive selväsi selviesi
selväisi rare
partitive selvääsi selviäsi
inessive selvässäsi selvissäsi
elative selvästäsi selvistäsi
illative selvääsi selviisi
adessive selvälläsi selvilläsi
ablative selvältäsi selviltäsi
allative selvällesi selvillesi
essive selvänäsi selvinäsi
translative selväksesi selviksesi
abessive selvättäsi selvittäsi
instructive
comitative selvinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative selvämme selvämme
accusative nom. selvämme selvämme
gen. selvämme
genitive selvämme selviemme
selväimme rare
partitive selväämme selviämme
inessive selvässämme selvissämme
elative selvästämme selvistämme
illative selväämme selviimme
adessive selvällämme selvillämme
ablative selvältämme selviltämme
allative selvällemme selvillemme
essive selvänämme selvinämme
translative selväksemme selviksemme
abessive selvättämme selvittämme
instructive
comitative selvinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative selvänne selvänne
accusative nom. selvänne selvänne
gen. selvänne
genitive selvänne selvienne
selväinne rare
partitive selväänne selviänne
inessive selvässänne selvissänne
elative selvästänne selvistänne
illative selväänne selviinne
adessive selvällänne selvillänne
ablative selvältänne selviltänne
allative selvällenne selvillenne
essive selvänänne selvinänne
translative selväksenne selviksenne
abessive selvättänne selvittänne
instructive
comitative selvinenne
third-person possessor
singular plural
nominative selvänsä selvänsä
accusative nom. selvänsä selvänsä
gen. selvänsä
genitive selvänsä selviensä
selväinsä rare
partitive selväänsä selviään
selviänsä
inessive selvässään
selvässänsä
selvissään
selvissänsä
elative selvästään
selvästänsä
selvistään
selvistänsä
illative selväänsä selviinsä
adessive selvällään
selvällänsä
selvillään
selvillänsä
ablative selvältään
selvältänsä
selviltään
selviltänsä
allative selvälleen
selvällensä
selvilleen
selvillensä
essive selvänään
selvänänsä
selvinään
selvinänsä
translative selväkseen
selväksensä
selvikseen
selviksensä
abessive selvättään
selvättänsä
selvittään
selvittänsä
instructive
comitative selvineen
selvinensä

Derived terms

[edit]
adverbs
nouns
verbs

Interjection

[edit]

selvä!

  1. all right, OK (used to affirm, indicate agreement, or consent).
    Selvä, mennäänpä sitten.
    All right, let's go then.
  2. (radio) roger!

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *selvä. Cognates include Finnish selvä.

Pronunciation

[edit]

Adjective

[edit]

selvä (comparative selvemp)

  1. quick, fast
  2. smart, clever
    • 1915, Volmari Porkka, quoting Natelia Suijalta, “1150. Soikkola, Ruutsia, III11”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot[2], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 12-13:
      Sepoin tyttöi, selvä t[yttöi]. // Tuo tarkka takojan neitoi
      The smith's daughter, the smart daughter. // That clever daughter of a forger

Declension

[edit]
Declension of selvä (type 3/koira, no gradation)
singular plural
nominative selvä selvät
genitive selvän selviin
partitive selvää selviä
illative selvää selvii
inessive selvääs selviis
elative selväst selvist
allative selvälle selville
adessive selvääl selviil
ablative selvält selvilt
translative selväks selviks
essive selvännä, selvään selvinnä, selviin
exessive1) selvänt selvint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

[edit]

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 518